mitä sadeyö?
iho viilenee,
pisaroiden taivas
palelen
mutta iloinen
me olemme
olemme tässä pimeässä
valojenkin maailmassa
varjoja, katseet liikkuvat
kaupunki meluineen nielaisee kaiken.
silti; kosketuksia, kohtaamisia
sanat pyörivät
tanssivat lehtien kanssa.
jalkakäytävä on märkä
katu kova ja likainen
silmänne - yön aurinko
kaupunki elämineen huokaisee
meidätkin unohdukseen
mutta nyt olemme ainoa tarina.
Helsinki, 7.10.
//
