junassa Wienistä Budapestiin 06/03/2008

1. matkakuume ja koti-ikävä

istun tyhjänä
etsin kynästä sisältöä paperille
peilatkoon se kaukana koettua

lähdin pakoon sekasortoa sisällön
huomasin
-se kulkee mukananani,
kunnes täysin eksyn tänne

nyt olen liian kaukana
olen ollut liian kauan
ostanut onnea ja oppia kysynyt

vaan oma on osani
jota kevät lievittää
liehitellen liioittelee
ja sydän hakkaa taas
kuin ennen
nuoremmuuden tuskissa
ja kuumeisissa karkeloissa

vien itseäni näkemään muita
vaan vauhdikkaammin vie
kun he näkevät minut

2.

joku istuu junassa
avoin katse ja suljetut korvat
puhuvat omaa ristiriitaista kieltään

parta on yhteinen
mutta ikävuodet erottavat

oudot sanat seinillä
kiinnostavat
ja toisaalta alkavat ärsyttää
konsonanttirykelmineen
ja moninaisine vokaaleineen

varmaan myös toista ihmetyttää
kiireinen kirjoittelu halpaan ruutuvihkoon
vaikkei edes näe kummaa kieltä
ailahtelevia alkusointuja

odotus päättyy hetkeksi
päätökseen puhelusta