sana itsenäinen riittävä negaatio

tasapainoni digitaalisuuden
kyseenalaisuuden analogisuus
varjostaa syyspilvien harmaita kölejä
kuvitelmissani kuin laivojen
kaikista maailman väreistä
olennainen
on jäänyt kera eläviensä
tuolle puolen valaisemaan

monimuotoisuuden vapaus
vapauden vaikuttavuus
vaikuttamisen tunne
purjehtijoilla noilla
maailman valoisan puolen

purnukka vain tyhjänä enää
pöytää koristaa
sisältö liuenneena aivokemiani aavaan
ei aina anna energiaa
edes jättää jätteitä
niiden huoleksi jotka niistä huolehtivat

sanottavan rajan ylitin jo syntyessäni

kuvituksen rappio

ei määrä
ei laatu
en minä
ette te
eivät kuvat
puutu
vaan mieli

junassa Wienistä Budapestiin 06/03/2008

1. matkakuume ja koti-ikävä

istun tyhjänä
etsin kynästä sisältöä paperille
peilatkoon se kaukana koettua

lähdin pakoon sekasortoa sisällön
huomasin
-se kulkee mukananani,
kunnes täysin eksyn tänne

nyt olen liian kaukana
olen ollut liian kauan
ostanut onnea ja oppia kysynyt

vaan oma on osani
jota kevät lievittää
liehitellen liioittelee
ja sydän hakkaa taas
kuin ennen
nuoremmuuden tuskissa
ja kuumeisissa karkeloissa

vien itseäni näkemään muita
vaan vauhdikkaammin vie
kun he näkevät minut

2.

joku istuu junassa
avoin katse ja suljetut korvat
puhuvat omaa ristiriitaista kieltään

parta on yhteinen
mutta ikävuodet erottavat

oudot sanat seinillä
kiinnostavat
ja toisaalta alkavat ärsyttää
konsonanttirykelmineen
ja moninaisine vokaaleineen

varmaan myös toista ihmetyttää
kiireinen kirjoittelu halpaan ruutuvihkoon
vaikkei edes näe kummaa kieltä
ailahtelevia alkusointuja

odotus päättyy hetkeksi
päätökseen puhelusta

i set fire to the stars - a confession. part 3: as snow covers the ashes

coldly cuts the beauty of this scene
a silver sphere on the darkest blue
far away, further even than truth;
a false promise
seeming soft white blanket on black
- a shroud on a dream

though all my being calls out
searching
though this moment is without reality
unless mutual
-or thereby-
into the frost flows my strength

under ominous skies
over oceans too endless
-shared and dividing-
already flutters, falters my will

never

that now, woken up still
it is being some then
this now, not yet asleep
will have been some then
no now, still sleeping forever
all always not yet awake

(and then some)

winter (on the beauty of hibernation)

oh it is freezing cold
but you can let the words pile up
like snow, around you
protected from the wind that is life
you can now sleep
pure white is the world

with eyes to see the new night

overcast forever
under soothing shadows
a soft summer breeze
a reminder of the world unseen

from, to, and nowhere
countless years of oblivion waiting

alas, the sun surprised
came out of clouds
quickly hid too late

the face the heat
the soft touch
the hardest way

the imagined burned into eyes
the torrent where unknown was emptiness
now empty again, well known

overcast forever
wander shameful shadows
the silent red moon now
a reflection but of it's own glory

soon of the earth i will be
in countless years all the earth of me

después (yendo a casa)

siempre vuelvo a este sitio
dentro de mi mundo construido
de vergüenza y temor
no puedes decir que no
es verdadero éste tiempo
cuando se siente cómo
es la misma mentira todo
la sola excepción
este hueco
y su dolor

decisiones pertinentes no existían
así dudo que nunca existan