java romance

package love;

public class JavaRomance {
__public String man;
__private String woman;

_public void newJavaRomance(String me, String you) {
__this.man = me;
__this.woman = you;
_}

_private void addLover(String he) {
___this.man = he;
_}

_private String doYouLove(String him) {
__if(this.man.equals(him)) {
___return "Yes.";
__}
__else {
___return "No.";
__}
_}

_private boolean sheLoves(String me) {
__if(this.man.equals(me)) {
___return true;
__}
__else {
___return false;
__}
_}

_// This is working code. And it's just the beginning.
}

Die Unfotografierbare

Mohnrot im Kleid,
sie lehnt an der Säule.
Sie hat kein Alter
und ist nicht allein.

Ich steh da mit Alk
in unwürdiger Pranke
Da plötzlich - lieber Himmel: Danke!
Ihr Blick, eindeutig auf mich!

Augen, wie newtonsche
Brechungsspektren
wunderschön, doch
fotografierbar nicht.

Es folgen Schritte
in meine Richtung,
auf gleicher Frequenz
mit meiner Brust ---

Es sind nur zwei Schritte,
dann ist sie vorbei.
Ich schlürfe traum-
vergiftet am Wein.

// eine häufige Situation.

Neljä runoa

Lost I am not though to my future blind.
Wavering, hesitating to take the steps I cannot see.
My fingertips so cold no kiss could warm them.
My numb lips not more prepared
for a morning or sundown still to come.

The apparition of my dreams
still misty and untrue.
And would it help if I saw you
or another fate's perfection
before my eyes? -future revealed
to cleanse confusion
and give birth to doubt.

I doubt that I will see
light in the dark
as long as I am shivering


*

Muisto eilisestä, kuluva huomisessa.
En ikinä nähnyt sinua iloisena;
maailmassasi oli seinä vankila
- mielen murtava.
Ei vedessä lohdutusta,
itkevänä peilikuva,
tuleva unohtuu kyynelissä.

Enkö lohduttanut sinua koskaan,
vannonut olevani luonasi harmauteen?
Sinä olit silmäni kaunein, uskoni olevaan.
Jos lähdet pois, ei minulla minne jäädä.
Lämpö katoaa.


*

Heiveröinen talo kokoaa unelmani yhdeksi,
missä huominen voi kadota ja arki särkyä.
Onko se mihin synnyimme,
myös se mihin haluan kulkea?

Ja kuitenkin toive kodista syntyy niin helposti.
Mutta katoaako se minussa tyhjyyteen?
sen omana merkkinään?
Ei kahta muotoa, polkua yhdessä erota mikään,
niin haluaisin uskoa.
Mutta rauhattomalle ei vaikeneminen takaa,
vain hiljaisuus,
laulua etenevää.


*

Die Zukunft ist in deinem Tanz
zwischen gefrorenen, toten Blüten.
Ahnt man in dir einen neuen, warmen Tag.
Küsse mich! Und sterb ich auch dadurch,
so war es für uns. - Ein Gedanke,
der ohne mich weiter leben muss.
Grüss den Frühling, Wintertod!

Das Trugbild der Hoffnung in deinem Anblick.
Die Heimkehr gibt es nicht,
nicht bei denen die im Morgen
den neuen Tag finden,
oder bei denen,
für die das Ende des Tages
schon durch Schnee bedeckt ist.

Metsämökki Eden, Nuuksio
13.01.2007

//No onpahan tämäkin alku uudelle vuodelle. Ainakin meidän kalenterimme mukaan.