Neljä runoa

Lost I am not though to my future blind.
Wavering, hesitating to take the steps I cannot see.
My fingertips so cold no kiss could warm them.
My numb lips not more prepared
for a morning or sundown still to come.

The apparition of my dreams
still misty and untrue.
And would it help if I saw you
or another fate's perfection
before my eyes? -future revealed
to cleanse confusion
and give birth to doubt.

I doubt that I will see
light in the dark
as long as I am shivering


*

Muisto eilisestä, kuluva huomisessa.
En ikinä nähnyt sinua iloisena;
maailmassasi oli seinä vankila
- mielen murtava.
Ei vedessä lohdutusta,
itkevänä peilikuva,
tuleva unohtuu kyynelissä.

Enkö lohduttanut sinua koskaan,
vannonut olevani luonasi harmauteen?
Sinä olit silmäni kaunein, uskoni olevaan.
Jos lähdet pois, ei minulla minne jäädä.
Lämpö katoaa.


*

Heiveröinen talo kokoaa unelmani yhdeksi,
missä huominen voi kadota ja arki särkyä.
Onko se mihin synnyimme,
myös se mihin haluan kulkea?

Ja kuitenkin toive kodista syntyy niin helposti.
Mutta katoaako se minussa tyhjyyteen?
sen omana merkkinään?
Ei kahta muotoa, polkua yhdessä erota mikään,
niin haluaisin uskoa.
Mutta rauhattomalle ei vaikeneminen takaa,
vain hiljaisuus,
laulua etenevää.


*

Die Zukunft ist in deinem Tanz
zwischen gefrorenen, toten Blüten.
Ahnt man in dir einen neuen, warmen Tag.
Küsse mich! Und sterb ich auch dadurch,
so war es für uns. - Ein Gedanke,
der ohne mich weiter leben muss.
Grüss den Frühling, Wintertod!

Das Trugbild der Hoffnung in deinem Anblick.
Die Heimkehr gibt es nicht,
nicht bei denen die im Morgen
den neuen Tag finden,
oder bei denen,
für die das Ende des Tages
schon durch Schnee bedeckt ist.

Metsämökki Eden, Nuuksio
13.01.2007

//No onpahan tämäkin alku uudelle vuodelle. Ainakin meidän kalenterimme mukaan.