On tuntematon tämä tuuli,
joka kevättä tulossaan seuraa.
Mieleni kaipaisi kauas
vaan ei näe polkua huomiseen.
Puutarhassa odotan tulevaa
on vihreä vielä vain poissa.

Kesä saapuu aikanaan
iloni on viipyvä edellisessä
vielä edelleen. Ja apeus,
jonka aurinko peittää
ei lähde minnekkään.

Ja elämä piilossa herää
kaupungin laidoilla.
Silti harmaus ja melu
ovat näkyvimmät asukkaat
näillä kiitävien hetkien kaduilla.

Minä en vieläkään jaksa
kiirettä, iloa jakaa.
Illoin kirkkaat silmäni
tähyävät taivaan rantaa
ja rauhoittuvan kaupungin valoja.

On välillä niin vieras tämä maa
ja taivas jonka alla asun.
Kaukkaa tulevat unelmat, näyt
eivät helpota tyyneksi oloa.

Kun tuttu ei tunnu tutulta,
eikä kaukainen toive tuo uskoa,
aamukaan ei näytä
parantavan arpeutuneita haavoja.

Tuo huomenna uusi tuuli
ja tarkoitus toiveille,
tuo itsesi esiin elämä;
minulle lauluni uus.

Viikki,
18.4.2007

\\ Suomea taas, vaik' yksinpuheluun pitäisi sortua.