Mikä päivä oli kaunein päivä?
Se yö on synkkä.
Taivaan varjossa mieleni lepää
ja hengitys rauhoittuu.
Vieno kuusenlatvojen tuuli
tuo mieleeni tummemmat yöt.
Pimeässä ei viidakko vaiennut
eikä lumouksen kuume laskenut.
Sinulla oli kaukainen puutarha,
unelmat outojen maiden.
Mutta luulen mä nyt
sen soinnun kuulevani,
ne näyt ja tuoksut
alla valtavan taivaan.
Valon himmetessä mä
muistan sen elämän kiihkon
-kadonneen arvoituksen,
joka tuhannsissa muodoissaan
sisältä raastaa
kun välillä harvoin osaa pysähtyä,
edes pienen pihlajansa juurelle
kaihoisana kuolevaisena,
joka kuulee ja tuntee
vain niin pienen osan
siitä kaikesta jota ei ymmärrä.
Ne kaukaiset saaret, rannat ja kasvot,
joista niin monet ovat mielessäni
enää häilyviä varjoja -katoavat.
\\ Joka kantoi elämän tulta, elää sanojen muistossa ehkä.
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment