tasapainoni digitaalisuuden
kyseenalaisuuden analogisuus
varjostaa syyspilvien harmaita kölejä
kuvitelmissani kuin laivojen
kaikista maailman väreistä
olennainen
on jäänyt kera eläviensä
tuolle puolen valaisemaan
monimuotoisuuden vapaus
vapauden vaikuttavuus
vaikuttamisen tunne
purjehtijoilla noilla
maailman valoisan puolen
purnukka vain tyhjänä enää
pöytää koristaa
sisältö liuenneena aivokemiani aavaan
ei aina anna energiaa
edes jättää jätteitä
niiden huoleksi jotka niistä huolehtivat
sanottavan rajan ylitin jo syntyessäni
Friday, October 08, 2010
Monday, May 10, 2010
junassa Wienistä Budapestiin 06/03/2008
1. matkakuume ja koti-ikävä
istun tyhjänä
etsin kynästä sisältöä paperille
peilatkoon se kaukana koettua
lähdin pakoon sekasortoa sisällön
huomasin
-se kulkee mukananani,
kunnes täysin eksyn tänne
nyt olen liian kaukana
olen ollut liian kauan
ostanut onnea ja oppia kysynyt
vaan oma on osani
jota kevät lievittää
liehitellen liioittelee
ja sydän hakkaa taas
kuin ennen
nuoremmuuden tuskissa
ja kuumeisissa karkeloissa
vien itseäni näkemään muita
vaan vauhdikkaammin vie
kun he näkevät minut
2.
joku istuu junassa
avoin katse ja suljetut korvat
puhuvat omaa ristiriitaista kieltään
parta on yhteinen
mutta ikävuodet erottavat
oudot sanat seinillä
kiinnostavat
ja toisaalta alkavat ärsyttää
konsonanttirykelmineen
ja moninaisine vokaaleineen
varmaan myös toista ihmetyttää
kiireinen kirjoittelu halpaan ruutuvihkoon
vaikkei edes näe kummaa kieltä
ailahtelevia alkusointuja
odotus päättyy hetkeksi
päätökseen puhelusta
istun tyhjänä
etsin kynästä sisältöä paperille
peilatkoon se kaukana koettua
lähdin pakoon sekasortoa sisällön
huomasin
-se kulkee mukananani,
kunnes täysin eksyn tänne
nyt olen liian kaukana
olen ollut liian kauan
ostanut onnea ja oppia kysynyt
vaan oma on osani
jota kevät lievittää
liehitellen liioittelee
ja sydän hakkaa taas
kuin ennen
nuoremmuuden tuskissa
ja kuumeisissa karkeloissa
vien itseäni näkemään muita
vaan vauhdikkaammin vie
kun he näkevät minut
2.
joku istuu junassa
avoin katse ja suljetut korvat
puhuvat omaa ristiriitaista kieltään
parta on yhteinen
mutta ikävuodet erottavat
oudot sanat seinillä
kiinnostavat
ja toisaalta alkavat ärsyttää
konsonanttirykelmineen
ja moninaisine vokaaleineen
varmaan myös toista ihmetyttää
kiireinen kirjoittelu halpaan ruutuvihkoon
vaikkei edes näe kummaa kieltä
ailahtelevia alkusointuja
odotus päättyy hetkeksi
päätökseen puhelusta
Sunday, January 03, 2010
i set fire to the stars - a confession. part 3: as snow covers the ashes
coldly cuts the beauty of this scene
a silver sphere on the darkest blue
far away, further even than truth;
a false promise
seeming soft white blanket on black
- a shroud on a dream
though all my being calls out
searching
though this moment is without reality
unless mutual
-or thereby-
into the frost flows my strength
under ominous skies
over oceans too endless
-shared and dividing-
already flutters, falters my will
a silver sphere on the darkest blue
far away, further even than truth;
a false promise
seeming soft white blanket on black
- a shroud on a dream
though all my being calls out
searching
though this moment is without reality
unless mutual
-or thereby-
into the frost flows my strength
under ominous skies
over oceans too endless
-shared and dividing-
already flutters, falters my will
Subscribe to:
Posts (Atom)