aikuistumista se kai on
kun oppii, ettei tähtiin yllä vaikka kuinka kurkottaa
että kuitenkin voi olla oppimatta tulella leikkimisestä mitään
muuta kuin miten tehdä se uudestaan
ja lopussa hylätä vähäkin kertynyt varovainen viisaus
kirkkain kajo polttaa parhaiten
vain iso tyhmä lapsi kunnes toisin todistetaan
(seisoit ja hymyilit
vasta valossa
näin liekin (uudestaan)
jonka polullani pitäisi loistaa
(ilma kiinteytyi ja aika tarrasi kiinni katseeseen
maailman tyhjyyden paino hartioilla
kaikki antamatta jäänyt - menneisyys tämän padonnut
kepeä vain se loukussa lepäävä
jonka vasta löysin (uudestaan)
sen vapaus olisi tuonut vastuun
jonka välttely on kelvannut elämästä
kaikki aistini
sisäsyntyisen ylikuormituksen altakin
huusivat
vapaus!
valo!
liika on kuitenkin liikaa
hetki hajoaa
ja katoavan huomisen sirpaleet
heijastuvat nyky-ikuisuuteen
kokoan niistä kilpeeni kiiltoa
(lisää! lisää!)
sovitan itselleni
sepittämällä
kauneutta kalseaan)
pelkään että he näkevät minut
äkkiä, ennen kuin tuli leviää
itseksemme istumme
saa lähes pimeys (uudestaan))
tehdä oikein ja olla väärin (hiljaisuudetta, näkemättömässä unessa)
//although I don't consider this one to be any good, I like it more now than when I wrote it (which was earlier today), and this kind of miracle is enough for me to open my electronic mouth-pen here for the first time in ages. i also kinda like the idea behind the structure although i didn't give it time to mature (that's my way, now and also then). and i just need to get things out of me and somehow it helps thinking somebody might even read them. i also know that these commentary thingies annoy stefan - one more reason to write!
No comments:
Post a Comment